Miten tukea lapsen keskittymistä?

16.05.2021

Tarkkaavuuden ja keskittymisen haasteet ovat yleisimpiä kouluikäisten haasteita, jotka vaikeuttavat oppimista. Tässä tekstissä käsitellään, miten keskittymisen haasteet ilmenevät, mistä ne johtuvat ja miten lapsen keskittymistä voi tukea.

Jokaisella meistä on välillä vaikeuksia keskittyä ja pitää yllä huomiota käsillä olevassa tehtävässä. Tarkkaavuuden haasteet eivät ole mustavalkoisia ja esiinny niin, että keskittymisvaikeutta joko on tai ei. Suurimmalla osalla niistäkin, kenellä on todettu keskittymisvaikeus, on haasteita vain tietyissä keskittymisen osa-alueissa. Keskittymiskyky vaihtelee yleensä vireystason mukaan, mutta yleistä keskittymiskykyä voi myös harjoitella.

Keskittymisen haasteet ilmenevät monin erilaisin oirein, joita voivat olla esimerkiksi:

  • vaikeus seurata ohjeita
  • vaikeus pitkäjänteisessä monotonisessa eli yksitoikkoisessa työskentelyssä
  • vaikeus ponnistella haastavissa tehtävissä
  • hajamielisyys ja tavaroiden unohtelu
  • haaveilu ja omiin maailmoihin uppoutuminen
  • motorinen levottomuus eli käsien ja jalkojen levottomuus sekä vaikeus pysyä paikoillaan
  • vuoron odottamisen vaikeus
  • huono pettymystensietokyky
  • tarve säntäillä leikistä, tehtävästä tai kiinnostuksen kohteesta toiseen
  • tarve tarkistaa usein sähköpostia, viestejä ja ilmoituksia.

Tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta ja impulsiivisuutta voi jäädä koulussa huomaamatta, sillä silloin lapsi ei tavallisesti häiritse muita, vaan on enemmän omissa maailmoissaan. Koulun tukea varten ei tarvita diagnoosia, vaan jo oireet ja tuen tarve ovat perusteita tuen aloittamiselle.

Tarkkaavaisuushäiriöt johtuvat aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneestä toiminnasta. Taustalla voi olla kielellisiä vaikeuksia, jolloin lapsella ei ole taitoja ohjata itseään mielensisäisellä puheella (esim. "nyt minun tulee lukea tehtävänanto, jotta tiedän mitä seuraavaksi tehdään"). Tarkkaavaisuushäiriö voi olla vireydensäätelyongelma, jolloin huomio kiinnittyy helpoimpaan ja silmiinpistävimpään ärsykkeeseen eli tylsässä tai vaikeassa tehtävässä huomio kiinnittyy helposti ympäristössä mihin tahansa muuhun.

Tarkkaavuuteen kuuluu tehtävään suuntautuminen eli aloittaminen, tarkkaavuuden ylläpito tehtävää tehdessä sekä lopuksi onnistumisen ja suoriutumisen arviointi. Tarkkaavuutta voi jakaa myös aistien perusteella esimerkiksi kuulonvaraiseen ja näönvaraiseen tarkkaavuuteen. Tarkkaavuuden vaikeus voi koskea vain osaa tarkkaavuuden osa-aluetta ja on mahdollista, että lapsen on vaikeaa ylläpitää kuulonvaraista tarkkaavuutta (ilmenee vaikeutena seurata oppituntia), mutta hänen on helpompi ylläpitää näönvaraista tarkkaavuutta. Tarkkaavuuteen kuuluu myös inhibointikyky eli mielensisäisten tai ulkoisten ärsykkeiden estämiskyky. Inhibition vaikeus ilmenee niin, että tarkkaavuus keskeytyy ja suuntautuu aina uuteen mielensisäiseen ajatukseen (joka "tuli vain muuten mieleen") tai johonkin ulkoiseen nähtyyn tai kuultuun ärsykkeeseen.

Keskittymisen vaikeus voi joskus olla myös oire tunne-elämän häiriöistä, jolloin omiin maailmoihin jääminen ja häiritsevä unelmointi voi olla seurausta siitä, että lapsella on huolia ja lapsi ei halua ajatella nykyhetkeä ja todellisuutta.

Lapsen keskittymisen haasteiden taustasyiden arviointiin voi saada tukea psykologilta (esim. omalta koulupsykologilta), joka auttaa henkilökohtaisten tukitoimien suunnittelussa kouluun ja kotiin. Alla luetellaan esimerkkejä yleisimmistä tukikeinoista.

Tarkkaavuuden tukeminen

  • Ylimääräisiä keskittymistä häiritseviä ärsykkeitä voi karsia rajaamalla työskentelytilan, tyhjentämällä koulupöydän tai käyttämällä kuulosuojaimia.
  • Rutiinit, toiminnan ennakointi ja johdonmukaisuus auttavat lasta valmistautumaan toimintaan. Päivän aluksi voi olla hyvä esimerkiksi käydä läpi, mitä tapahtumia ja poikkeavuuksia päivään kuuluu.
  • Näönvaraisesti ja konkreettisesti osoitettu ajan näyttäminen esim. tiimalasilla, munakellolla tai Time Timerilla osoittaa lapselle selkeästi tiettyyn toimintaan jäljellä olevan ajan, mikä tukee asioiden loppuunsaattamista. Aikapaine ei ole hyvä luovuutta vaativassa toiminnassa, sillä luovuus vaatii yleensä turvallisen ympäristön.
  • Motorista levottomuutta voi tukea antamalla käsiin jotain näperreltävää (stressilelut, sinitarra), istumalla jumppapallon tai istuintyynyn päällä tai asettamalla kuminauhan tuolin jalkojen väliin ja potkimalla sitä. Apuvälineissä vaarana on keskittymisen kiinnittyminen niihin ja apuvälineiden käytön säännöt tulee käydä läpi lapsen kanssa. Apuvälineiden tulisikin olla tarpeeksi tylsiä, jotta huomio pysyy työskentelyssä.
  • Tauottaminen ja liikkumisen mahdollistaminen tehtävien välissä voi auttaa, jos palaaminen työskentelyyn onnistuu.
  • Toiminnan suunnittelua voi tukea harjoittelemalla lapsen kanssa pysähtymistä ennen toimintaa. Lapselta voi esimerkiksi kysyä, mitä koulureppuun on pakattava ja mitä tavaroita päivän aikana tarvitaan.
  • Työskentelyn vaiheita voi harjoitella: 1. Aloitus: "Mitä pitää tehdä?", 2. Tehtävän tekeminen ja 3. Arviointi: "Miten meni". Valmiiksi saatujen tehtävien lopuksi lasta voi kannustaa pysähtymään ja arvioimaan, miten tehtävät onnistuivat.
  • Välitön positiivinen palaute ja pienet palkinnot onnistumisista vahvistavat myönteistä käyttäytymistä ja motivoivat lasta toimimaan toivotusti, kun taas torut ja rangaistukset ovat huonoja toiminnanohjauksen harjoittelun kannalta. Palkintojärjestelmän ja palkinnot voi suunnitella yhdessä lapsen kanssa.
  • Liikennevalot eli vihreän, keltaisen ja punaisen ympyrän näyttäminen voi toimia arjessa sanattomana toiminnan ohjaajana, minkä avulla lapsi saa nopeasti palautteen hyvästä toiminnasta (vihreä) sekä huonosta (keltainen ja punainen). Tällaisessa järjestelmässä vihreitä myönteisiä palautteita tulisi tulla määrällisesti selkeästi eniten. Liikennevalot voi askarrella yhdessä lapsen kanssa ja käydä samalla ennakkoon läpi tilanteet, jotka johtavat keltaiseen ja lopulta punaiseen.
  • Kuvatuki voi auttaa lasta jäsentämään toimintaa, jos keskittymisen vaikeuden taustalla on kielellisen toiminnanohjauksen vaikeutta.. Aikuinen voi myös auttaa lasta näyttämällä esimerkkiä ja sanallistamalla omaa toimintaansa.
  • Jos lapsella on tarkkaavuuden lisäksi oppimisvaikeuksia, lasta tulee tukea myös niissä, jotta opilliset vaikeudet eivät aiheuta kierrettä heikentämällä edelleen keskittymistä motivaation kautta. Opillisissa vaikeuksissa koulun tuki voi olla tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, oppimisen apuvälineitä tai eriyttämistä.
  • Diagnosoituun tarkkaavaisuushäiriöön on olemassa ydinoireita hoitava lääkitys, joka tulee yhdistää lapsen ympäristön muokkaamiseen ja tukitoimiin.

Ikätaso on tärkeää muistaa keskittymiskyvyn vaatimisessa. Pienet lapset vasta harjoittelevat keskittymisen taitoja ja keskittymiskyky kehittyy vielä aikuisuuteen asti. Keskittymiskyvyn kehittymistä voi kuitenkin tukea ohjaamalla lasta puuhasteluun, kuten leikkiin, peleihin, luonnon tutkailuun tai vaikkapa askarteluun. Keskittymiskyky on taito, joka harjaantuu käyttämällä sitä! Mieluisa tekeminen ja leikkiminen ovat oikein sopivia keskittymiskyvyn harjoittelukeinoja. Ympäristön ymmärrys helpottaa keskittymiskyvyn kehitystä, sillä lapsen hyväksytyksi tulemisen kokemus on yksi tärkeä kehitykseen, yleisesti mielenterveystaitoihin ja keskittymiskykyyn vaikuttavista tekijöistä.

Onnistumisen kokemukset, tulivat ne sitten harrastuksesta tai koulusta, tukevat minäpystyvyyttä, itsetuntoa ja lapsen uskoa siihen, että pystyy selviämään ja onnistumaan laajemminkin elämänsä asioissa. Siksi haastavien koulutehtävien vastapainoksi on tärkeää antaa lapsen tehdä säännöllisesti jotain, missä hän kokee olevansa hyvä.

Yhteenveto

Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen haasteet ilmenevät yksilökohtaisena yhdistelmänä vaikeutta keskittyä ja seurata ohjeita, ylivilkkautta sekä impulsiivisuutta. 

Tarkkaavaisuutta ja keskittymistä voidaan tukea mm. kuvatuella, palkintojärjestelmillä, rutiineilla, stressileluilla, jumppapallolla, tauottamisella, tehtävien pilkkomisella ja ärsykkeiden rajaamisella. 

Lisäksi ympäristössä lapsen hyväksyntä, itsetunnon tukeminen onnistumisilla ja kehuilla sekä aikuisen esimerkki auttavat lasta oman toiminnan ohjaamisessa.