Itsehillintä ja kärsivällisyys
Malttamattomuutta, tehtävien kesken jättämistä, hätäilyä ja sinkoilua paikasta toiseen...? Tässä tekstissä käsitellään, miten kärsivällisyys ja itsehillintä vaikuttavat lapsen arjessa sekä sitä, miten odottamisen ja itsehillinnän taitojen kehitystä voi huomioida kasvatuksessa.
Itsehillintä on omien tunteiden ja impulssien eli ulkoisten ärsykkeiden tai mieleen tulevien ajatusten hillitsemistä esimerkiksi odottamista vaativissa tilanteissa. Itsehillintää ja kärsivällisyyttä tarvitaan arjessa useissa tilanteissa.
Kärsivällisyyttä ja itsehillintää vaaditaan mm.:
- luokassa puheenvuoron odottamisessa ja viittaamisessa,
- ruokalaan jonottamisessa,
- peleissä ja leikeissä oman vuoron odottamisessa,
- koulutehtävissä ponnistelussa ja keskittymisessä.
Lisäksi kärsivällisyys vaikuttaa pitkäjänteiseen työskentelyyn ja impulssien estämiseen laajemmin, mikä näkyy mm. rahankäytössä ja säästämisessä, ruokailutottumuksissa sekä pitkäaikaisiin tavoitteisiin sitoutumisessa.
Itsehillinnän kehitystä voi tukea ohjaamalla lasta yhteiseen tekemiseen. Itsehillinnän kehitystä tukevaa tekemistä ovat esimerkiksi:
- keskittymistä vaativa puuhastelu, kuten askartelu tai rakentaminen,
- kaikenlaiset suunnitelmallisuutta vaativat projektit,
- kasvin kasvattaminen siemenestä,
- leipominen ja ruoanlaitto,
- uuden taidon opettelu mm. musiikissa tai liikuntaharrastuksessa.
Lapselle voi opettaa mm. lelujen vuorottelua, säästämistä ja nautinnon/palkinnon viivästyttämistä, mutta muistaa, ettei lapselta tule vaatia kehitystasoonsa nähden liikaa. Palkintona lapsi voi riemastua lopuksi saamastaan onnistumisesta, uudesta taideteoksesta, valmistuneesta ruoasta tai opitusta taidosta. Kehuminen ja myönteinen palaute työskentelystä kannustaa lasta pitkäjänteisyyteen jatkossakin.
Aikuisen oma esimerkki on myös isossa roolissa lapsen taitojen kehityksessä. Lapsen tunnetaitoja, itsesäätelykykyä ja itsehillintää tukee, jos aikuinen sanoittaa omaa toimintaansa kertomalla, mitä tunteita tilanteet herättävät ja mitä ajatuksia tunteidenkäsittelyyn sisältyy. Aikuinen voi sanoittaa käyttäytymisensä syitä ja tunteidensa ilmaisua.
Kärsivällisyyttä tukee myös rauhoittumisen harjoittelu esimerkiksi tietoisuus- ja rentoutusharjoituksilla. Näitä ovat mm. hengitysharjoitukset, kehojännitykset ja kaikenlainen itsetuntemusta lisäävä omiin ajatuksiin uppoutuminen.
Yhteenveto
Lapsen arjessa on useita tilanteita, joissa vaaditaan itsehillintää ja kärsivällisyyttä. Odottaminen, jonottaminen, viittaaminen, pitkäjänteinen työskentely ja tavoitteisiin sitoutuminen helpottuvat, jos lapsi oppii estämään impulssejaan, rauhoittumaan sekä viivästyttämään palkintoa. Itsehillintää voi opettaa lapselle esimerkiksi odottamista vaativalla tekemisellä, projekteilla, uuden taidon harjoittelulla tai lelujen vuorottelulla. Tunnetaidot ja itsetuntemus vaikuttavat itsehillintään ja kärsivällisyyteen, ja niitä vanhempi voi tukea sanoittamalla omia tunteita ja toimintaa. Itsehillinnän kehitystä kohtaan tulee kuitenkin olla ymmärtäväinen ja harjoitella taitoja lapsen tasoisella tekemisellä muistaen kannustaa onnistumisista.